Vuonna 2023 sain mahdollisuuden toimia kokemusasiantuntijana Paavalin kirkolla sekä Hermannin Diakoniatalon Varustamolla. Pääasiallisesti työskentelin Varustamon puolella, ja jo työn saaminen oli itselleni merkittävä hetki. En ollut kymmeneen vuoteen ollut palkkatyössä sairauteni vuoksi ja näin osatyökykyisenä osa-aikaisen työn saaminen ei ole ollut itsestään selvää. Ensimmäinen työpäivä alkoi Hermannin Diakoniatalon Varustamolla ja sehän jännitti hurjan paljon.

Kun nyt muistelen kokemuksiani, mieleeni nousee ennen kaikkea yhteisöllisyys. Kävijät, vapaaehtoiset, työkokeilijat, työntekijät ja kaikki – olimme kaikki yhtä porukkaa. Unohtamatta piristäviä koiravierailijoita! (Oma koirani Daryl pääsi useampaan otteeseen toimimaan työnjohtajana.)

Yhdessä täytimme aamuisin ristikoita, seurasimme uutisia, maistelimme smoothieita ja pullia Café Hermannissa. Taustalla soi usein pianonsoittoa kävijän toimesta, se loi tunnelmaa.

Itseäni ilahdutti erityisesti kirjahylly, johon sai tuoda ja viedä kirjoja. Oli aina pieni juhlahetki kurkistaa, olisiko hyllyyn ilmestynyt jotain uutta ja jännittävää. Takakansitekstejä luettiin kiikkustuolissa ja kirjoista nousi myös mielenkiintoisia keskusteluja. Päivän kohokohtia olivat myös lounaat!

Varustamolla syntyi paljon muutakin yhteistä tekemistä. Retkeiltiin esimerkiksi Mustasaareen. Kävijöiden ja vapaaehtoisten kanssa toteutimme taideteoksen, joka kuvasi Hermannin Varustamon merkitystä ihmisille. Hermannin Varustamo toi ihmisille lämpöä, turvaa ja yhteishenkeä, mahankin saa täyteen. Sain jatkaa ilokseni tiloissa työsuhteeni päätyttyäkin. Järjestimme toisen kokemusasiantuntijan kanssa Open Mic -illan, ja ohjasin opiskelukaverini kanssa Kohtaamistaiteen ryhmää. Yksi erityinen muistoni liittyy siihen, kun minusta tehtiin opiskelijatarina Laurea-ammattikorkeakoulun sosionomiopintojeni yhteydessä. Kuvaukset tehtiin pääosin Hermannin Varustamolla: paikka oli tärkeä osa sekä työ- että opiskelupolkuani. Pääsin kertomaan omasta työstäni, Varustamon toiminnasta sekä esittelemään tiloja.

Minä lähdin Hermannista, mutta Hermannin Diakoniatalon Varustamo ei lähde minusta. Vaikka työsuhteeni oli määräaikainen, en malttanut kokonaan lähteä pois ja se kertoo paljon paikan hengestä. Varustamo oli ja on yhteisö, joka antaa merkityksellisiä hetkiä monelle ja toi elämääni iloa ja upeita kohtaamisia.

-Ninski-

(Onnellinen ihminen! Kuva otettu Mustasaaren retkeltä.)