Pullakirkon keskiviikko-illan Klubi kokoontui tällä kertaa runouden äärelle. Kirkkosalissa, suuren pyöreän pöydän ympärillä, kahdeksan osallistujaa istahti alas kynä kädessä ja mieli avoinna. Ilmassa oli hiljaista odotusta ja uteliaisuutta. Runo Workshop oli alkamassa – ja kaikilla oli mahdollisuus tehdä runo, joka olisi juuri heidän näköisensä.

Workshopissa käytettiin amerikkalaisen runoilijan Kenneth Kochin ja hänen seuraajiensa (kuten Zimmermannin) inspiroimaan runotekniikkaan perustuvaa työtapaa. Tekniikassa käytetään kysymyksiä, joihin vastaamalla runo rakentuu kuin huomaamatta – kuin sisäinen puhe, joka nousee sanoiksi paperille.

Tässä esimerkki runo, joka syntyi tällä tavoin:

Tämä aika on lopun aikojen alkua, vaikka niin en halua uskoakkaan. 
Näen outoja ihmisiä, joiden ajatuksia on vaikea ymmärtää. 
Kuulen myös linnun laulun. 
Iloa on kuulla laulu, koska se rohkaisee ja auttaa näkemään kauniin ja hyvän. 
Minä olen lintu, joka soinnuttaa sävellyksen, joka on täynnä hyvää svengiä. 
Pöhinää purkissa. 
Keittiön ja baarin mies. 
Liitukaupungissa on turvallista liikkua. 
Nach eine runde. bitte! 
Olen joen uoma. 
Tämä aika on keskeneräinen sävellys.

Runosapluunan avulla syntyi kahdeksan runoa – kahdeksan tarinaa elämästä, ihmisyydestä ja hetkestä. Jokaisessa oli oma rytminsä, sävynsä ja vivahteensa. Ja ennen kaikkea – jokainen runo oli merkityksellinen kirjoittajalleen.

Luovat ryhmätoiminnot rakentavat yhteyttä ja toivoa. Runo Workshop on paljon enemmän kuin vain luova hetki. Se on kohtaamisen paikka. Paikka, jossa sanat ylittävät arjen haasteet ja ihmiset kohtaavat toisensa aidosti – ilman rooleja, ilman vaatimuksia. Pullakirkon klubi-ilta toimii Hermannin diakoniatalon yhteydessä, Varustamon tiloissa, joissa kohdataan usein elämän ääripäitä: asunnottomuutta, yksinäisyyttä, rikostaustaa, päihteitä ja monenlaista avun tarvetta.

Luovat menetelmät, kuten runous, maalaaminen tai musiikki, mahdollistavat ilmaisun silloin kun sanat eivät muuten tule. Ne antavat osallistujalle kokemuksen siitä, että minä voin luoda, minä voin vaikuttaa. Ne rakentavat osallisuutta ja voimaannuttavat.

Ryhmä kannattelee ja luovuus parantaa. Runo Workshopin osallistujien joukossa oli tuttuja kävijöitä Pullakirkosta, mutta myös uusia kasvoja. Useampi osallistuja kertoi, ettei ollut kirjoittanut runoa sitten kouluvuosien – ja silti runo syntyi. Yhdessä tekeminen, ryhmäläisten rauhallinen läsnäolo ja turvallinen tila loivat ilmapiirin, jossa sai olla oma itsensä.

Moni osallistuja kertoi, että runon tekeminen auttoi jäsentämään ajatuksia ja toi hyvää mieltä: 
“Tässä sai sanoa, mitä ajattelee. Ei ollut väärää vastausta.” 
“Yllättävää, miten omasta mielestä syntyi näin hieno runo!” 
“Toi lohtua – se mun runo.”

Runoudessa on tilaa kaikelle – myös keskeneräisyydelle. Pullakirkko ei ole vain paikka, jossa jaetaan pullaa ja kahvia. Se on yhteisö. Se on paikka, jossa jokainen saa tulla kohdatuksi omana itsenään. Runo Workshop on osa tätä yhteisöllisyyttä. Se muistuttaa siitä, että jokaisen ääni on arvokas – ja jokaisen tarina ansaitsee tulla kuulluksi.

Runosapluunan rakenne auttoi avaamaan mielikuvitusta ja ohjasi sanoittamaan asioita, joita ei ehkä muuten tulisi ilmaistua. Se tarjosi turvallisen rungon, jonka sisälle sai rakentaa omansa. Runoudessa kun ei ole oikeaa tai väärää – on vain tunne, kokemus ja toisen kuunteleminen.

Koskaan ei ole liian myöhäistä kirjoittaa ensimmäistä runoa.

Timo sosiaaliohjaaja / diakoni harjoittelija, DIAK Helsinki