Suru yllättää meidät kaikki jossain elämämme vaiheessa, meiltä voi kuolla ystävä tai työtoveri, oma vanhempi tai oma lapsi. Joskus menetyksiä osuu useampi saman vuoden sisälle ja silloin suru kertaantuu. Vaikka tietäisimme läheisen ihmisen sairastavan ja kuoleman lähestyvän, tulee kuolema silti aina yllätyksenä. Kuolemaan ei lopulta koskaan voi ennalta valmistautua.

Menetyksiin liittyvät tilanteet vaihtelevat suuresti. Voi olla niin, että elämästä kyllänsä saaneen ja jo lähtemään valmiin vanhuksen kuolema on helpompi hyväksyä, kuin jos kohtaamme nuoremman ihmisen kuoleman ja mielessämme on tunne, että tämä meni ihan väärin. Traumaattista menetystä ja äkkikuolemaa joudumme työstämään kauemmin omassa mielessämme, suru vaatii aikansa eikä sitä voi hoputtaa.

Päihdekuolemaan liittyy omia erityispiirteitä, tällaisen surun kanssa omaiset ja ystävät jäävät helposti yksin surunsa kanssa. Menetyksestä ja surusta voi olla vaikea puhua, jos toisten ihmisten suhtautuminen päihdekuolemaan on tahditonta. Mutta toisten samaa kohdanneiden kanssa se voi olla helpompaa.

Hermannissa järjestetään maaliskuussa sururyhmä päihteisiin kuolleiden läheisille. Ryhmä on taidepainotteinen, mutta mitään erityisiä taitoja ei kenelläkään tarvitse olla. Ryhmän vetäjinä toimivat pastori Satu Helo ja diakoni Virpi Heinonen. Ilmoittautumisaika päättyy 17.2, mutta vielä sen jälkeen voi tiedustella vapaita paikkoja.

Ota rohkeasti yhteyttä ja ilmoittaudu jos asia koskettaa sinua!