Kutsun Hermannin Diakoniatalon Varustamoa aina Hermanniksi. Se oli erityisdiakonia silloin kuin aloin käydä siellä. Minut houkutteli paikalle euron lounas. Olin silloin töissä ja masennuksen takia kaikki tekeminen oli hankalaa. Keskiviikkoisin kävin lounaalla ja kerkesin vielä töihin. Tein neljän tunnin työpäivää kun muuhun en kyennyt. Toki tarvittaessa olin sairaslomalla. Aina voimat eivät riittäneet. 

Lopertin työnteon syksyllä 2015. Menin lääkäriin ja ilmoitin, etten mene enää töihin. Masennus ja työpaikkakiusaaminen oli liian rankka yhdistelmä. Päätin jäädä henkiin joten valitsin elämän. Viisas valinta siinä tilanteessa. 

Tammikuussa 2016 aloitin vapaaehtoistyöt. Neuloin jämälangoista sukkia turvapaikan hakijoille. Niitä tuli paljon siihen aikaan. Talvi on kylmää aikaa. Toukokuussa 2016 alkoi Hermannissa hävikkiruuan jako. Nostin käpälän pystyyn. On kiva tehdä jotakin järkevää. Sairaslomalla aika käy pitkäksi jollei tee mitään. Muutaman vuoden olin mukana siinä hommassa. Kahvilan tiskin takana oleminen ei miulle sopinut. Olisi pitänyt herätä ajoissa ja se ei oikein onnistunut. Joulun aikaa kyllä hoidin kahvipöytää. Muutaman kerran on yritetty järjestää käsityöpiiri. Osallistujia on ollut vähän joten toiminta ei kantanut hedelmää. Monta vuotta olen saanut hävikki lankoja ja  teen säärystimiä ja lapasia asunnottomille. Pari kertaa olen saanut myös Ukrainaan lähetettyä neuleita. En tee sukkia, koska kaikki muut tekevät. Suomalaiset ovat hurahtaneet villasukkien neulomiseen. Opettelin lapasen kärjen ja puikot heiluvat iloisesti. Teen myös säärystimiä, villalankaa on niin paljon. Sukkia teen omaksi iloksi, annan ystäville ja myyn mielelläni. 

Hermannista olen saanut apua kun masennuksen takia en kyennyt hoitamaan omia asioita. Siellä on ollut myös mukavaa juttuseuraa tarjolla. Ennen koronaa kävin siellä monta kertaa viikossa. Nyt käyn harvakseltaan. Useita kuukausia jää väliin. On niin paljon muuta kivaa tekemistä. 

Toinen vapaaehtoistyö on masentuneiden vertaistukiryhmän vetäminen. Mieli Maasta yhdistyksen ryhmää vedän Kinaporin palvelukeskuksessa. Kokemusta ja toipumista masennuksen maailmasta on paljon. 

Vapaaehtoistyö rikastuttaa omaa elämää. Elämässä on sisältöä ja koen itseni tärkeäksi. Se on myös arvojeni mukaista toimintaa. Olen saanut apua asioiden hoitamiseen. Haluan omalta osaltani helpottaa muiden elämää. Rahaa ei auttamiseen ole liiemmin. Teen sen minkä voin. Minulla on ankara neuloosi ja sen sivutuotteena syntyy lapasia ja muitakin neuleita, jotka lämmittävät. Vapaaehtoistyö tuo iloa elämään. 

Lahjoitukseen voi neuloa vaikka kuinka paljon. Äskettäin selvisi, että Hermannin Valintaan voin neuloa lapsille sukkia ja lapasia. Vaihteeksi on kiva tehdä pieniä neuleita. 

On tärkeää laittaa hyvä kiertämään. Antaessaan saa. 

Outi Heiska

Hermannin vapaaehtoistoimija