Virvatulien serenadeissa. Vallihautojen eteisauloissa.

Etsien laineita. Unelmien satuja.

Kartanon kupeessa, uinuu unessa.

Varjot valjaissa. Tässä ajassa.

Satojen tuhansien ihmisten juhlasaleissa.

Sanat jälleen sokaisevien virvatulien.

Laineiden syvyyksistä;

huusin unieni kahleissa,

kuin Kuningas ilman kahleita.

Jälleen Kuningatar etsii uniansa,

kuin Ansassa varjojen keitaassa.

Yli perinteisten myrskyn kanssa vaahtojen.

Unelmat vaipuvat ja sanat unhoittuvat.

Rannat kaikkoavat. Lauseet unelmoivat.

Sanat kihelmöivät,

jolloin taas suuri usva purjeensa saa.

Suuri miekka kaikkeudessa salamoi.

Maltan Haukkojen ritarikunnasta kadonneitten hautojen.

Maljaa etsien. Ikuisuuksien lähteiden.

Elävien ja kuolleitten. Sanojen, lauseiden ja virkkeiden.

Nuoli neliössä. Pisteet kolmioiden.

Kärjen symboli ohitse ympyröiden.

Jälleen usva kutsuu.

Salaisuus prinssin ja prinsessan.

Sanat kyyhkyjen värillisen todellisuuden.

Siellä, missä joet, järvet, lähteet ja

kaikkeuden virtojen.

Ajatar säveltäjää uinuen.

Lehtojen kautta uurnien.

Tuhka sysimusta leijuen.

Ei kukaan voi avata unia kahleiden

PAITSI?

Keskiyön unisaatossa jälleen varjot kaamoksessa.

Lapin tuntureitten.

Kuksa piiloittaa valottoman unohduksen.

Yön susien.

Laumat sieluissa kulkien.

Halki todellisuuden.

Voit jälleen rakastaa ohi tuskaisen ihastuksen.

Armas Merisalmi