Uhanalaiset kirkon työntekijät

Sairaanhoitaja-diakonissojen loppuvaiheen opiskeluun kuuluu diakoniatyön harjoittelujakso ja tämä suoritetaan yhteistyössä seurakuntien kanssa, mutta harjoittelupaikan löytäminen on opiskelijan oma velvollisuus. Harjoittelupaikan etsiminen diakonissa opiskelijana on oma työsarkansa, sillä tänä päivänä diakonissat ovat tällä alalla harvinaisuus.

Onneksemme saimme kuin saimmekin harjoittelupaikan Hermannin Diakoniatalon Varustamolta. Jo harjoittelujaksomme alkumetreillä olemme huomanneet hämmennystä ihmisissä, kun olemme puhuneet diakonissan tutkinnosta. Tämä hämmennys ei ole kummallekaan meistä uutta, vaan aika yleistä ja arkipäivää. Diakoniabarometrin mukaan diakonissoja on melkein kolme kertaa vähemmän kuin diakoneita.

Usein kun puhutaan diakoniatyöntekijöistä, puhutaan diakoneista. Diakonissat ovat jääneet yhä enemmän taka-alalle mikä on mielestämme surullinen ilmiö. Helpoin tapa selventää diakonin ja diakonissan ero, on koulutus. Diakonit kouluttautuvat diakonia tutkinnon lisäksi sosionomeiksi ja diakonissat sairaanhoitajiksi. Tästä voimme päätellä, että diakoneilta löytyy enemmän tietoa ja osaamista sosiaalialan puolelta, kun taas diakonissoilla on parempi tietämys terveydenhoidon ja terveydenedistämisen saralta. Molemmilla on kuitenkin samanlainen pätevyys toimia kirkon virassa, ja kumpaakin osaamista kirkon työssä tarvitaan.

Tämä ilmiö Hermannin Varustamollakaan ei ole poikkeus. Ihmiset ovat olleet hämmästyneitä, kun olemme avanneet tutkintoamme ja millaista osaamista se meille tuo. Moni on kyllä diakonissoista kuullut, mutta usein ajatuksena on tyypillisesti ”sisar hento valkoinen”. Tänä päivänä diakonissojen rooli on hyvinkin toisenlainen ja diakonissoiksi kouluttautuneet jakautuvat hyvinkin paljon kahtia terveydenhuollon ja kirkon välillä. Myös tästä syystä seurakunnissa diakonissojen osaaminen ei tule samalla tavalla ilmi, eivätkä ihmiset osaa välttämättä hakeutua muun muassa terveyskysymyksissä diakonissojen luokse.

Haluamme lisätä tietoisuutta diakonissojen ammattiosaamisesta ja ennaltaehkäistä ilmiön leviämistä. Harjoittelujaksomme aikana pidämme joka perjantai klo 11-13 terveyspistettä (23.2-5.4), joka on avoinna kaikille Varustamon kävijöille. Pisteellä voimme yhdessä käydä läpi asiakkaiden omaan terveyteen liittyviä kysymyksiä tai voimme asiakkaiden halutessa avata diakonissojen työnkuvaa ja omaa osaamistamme tulevina diakonissoina. Jokainen on sinne tervetullut!

Ilmiönä diakonissojen väheneväisyys on surullista ja huolestuttavaa, mutta koemme, että jokainen diakonissa on valmis laittamaan kortensa kekoon ja mielestämme terveyspisteen avaaminen varustamolla on loistavaa diakonissojen toiminnan jatkuvuuden kannalta. Toivomme, että ihmiset jatkossakin ovat uteliaita diakonissoja kohtaan ja mielenkiinto pysyy yllä.

-Hermannin Varustamon Sairaanhoitaja-diakonissa opiskelijat I.K & E.A

Diakonissa-opiskelijat ja diakonissa Marita Nummelin Hermannin Diakoniatalon Varustamon pullakirkkosalissa Antti-Ville Reinikaisen Nakertajat (2009) teoksen edessä.

3 kommenttia artikkeliin ”Uhanalaiset kirkon työntekijät

Jätä kommentti