Sunnuntaina 19.11.2023 oli itsemurhan tehneiden muistopäivä, jota monin paikoin vietettiin erilaisten kynttilätapahtumien muodossa. Kyseinen päivä aloitti meneillään olevan mielenterveysviikon.

Mielenterveyden kysymykset ovat äärimmäisen tärkeitä nyt, kun elämme ajassa, jossa ainoat todelliset pysyvät tekijät ovat muutos ja epävarmuus. Me ihmisinä muutumme solutasolla joka hetki sen lisäksi, että eletyn elämän myötä kasvamme ja siten muutumme ihmisinä. Myös suomalaisena yhteiskuntana muutumme, toivottavasti inhimillisempään suuntaan kehittyen. Samaan aikaan maailma ympärillämme muuttuu. Tuntuu, että meneillään on sotien ja laman vuoksi jonkinlainen murroskausi. Se mihin suuntaan kaikki tästä liikkuu, jää nähtäväksi.

Elämme kulutus- ja kilpailuyhteiskunnassa, jossa moni hyvinvointitekijä sysätään yksilön eli ihmisen itsensä vastuulle. Moni asia synnyttää kehossamme stressivasteen, kuten fyysisen kehomme toimintoihin liittyen vaikkapa kipu, epäsäännöllinen ruokarytmi, päihdeaineiden käyttö tai univaje. Emotionaalista eli tunne-elämän stressiä syntyy esimerkiksi pelon, ahdistuksen, surun, tyytymättömyyden tai voimakkaan rakastumisen myötä. Psykologista ja sosiaalista stressiä synnyttävät monenlaiset murrostilanteet elämässä, kuten parisuhdemuutokset ja -ristiriidat, muutto, vanhemmuus tai koettu yksinäisyys.

Vähemmän puhutaan siitä, millaista stressiä yhteiskunta tuottaa. Kilpailu- ja tehokkuusvaatimukset saavat ihmisen suorittamaan yli voimiensa ja mikäli ei pysy vaaditussa tahdissa mukana, eli tippuu vaikka työelämästä, on yhteiskunnallinen hylkiö. Paljon mediatilaa saanut kehopositiivisuusliike on koittanut tuoda näkyväksi sitä stressiä ja henkistä kuormitusta, minkä hyvin kapea-alainen näkemys hyväksyttävän kokoisesta ihmiskehosta tuottaa. Mikäli et mahdu normiin, yhteiskunnan näkökulmasta syy on todennäköisesti sinussa itsessäsi.

Kulutusyhteiskunnan vaatimus on nimensä mukaisesti kulutus. Moni elää yli varojensa pysyäkseen muodin tai trendien aallonharjalla. Usein tästä seuraa ongelmia muuttuneen taloustilanteen ja velkaantumisen muodossa. Velkaantuminen voi viedä ihmissuhteet, terveyden ja kodin, jolloin edessä on täysin uusi todellisuus.

Yksilöllisyyttä korostavassa yhteiskunnassa on samaan aikaan liian vaarallista olla täysin oman tiensä kulkija. Sellainen henkilö ei mahdukaan yleisesti hyväksyttyihin valmismuotteihin ja on siten liian erilainen. Tästä kilpailu- ja kulutushysteriasta saavat osansa jo päiväkoti-ikäiset lapset, kun hiekkalaatikoilla kilpaillaan merkkivaatteilla. Voi jäädä kaverisynttärikutsu saamatta, jos on väärät housut jalassa.

Lisäksi yhteiskunta tuottaa vähemmistöstressiä, joka koskettaa eri tavoin vammautuneita, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvia sekä kulttuurisen taustansa tai kotimaansa vuoksi erilaiseksi leimattuja ihmisiä. Mielenterveyden keskiössä on kokemus omasta itsestä hyväksyttynä, arvokkaana, jollekin toiselle ihmiselle rakkaana ihmisenä juuri sellaisena kuin on, kaikkien hyvien ja huonojen puolien kera. Aika moni meistä kuitenkin kantaa kokemuksia siitä, ettei ole kelvannutkaan toiselle ihmiselle, johonkin työ- tai opiskelupaikkaan tai ryhmään mukaan.

Vaikka mielenterveydenhäiriöistä puhutaan entistä enemmän ja avoimemmin, on yhteiskunta ja sen jäsenet hanakoita lyömään mielenterveysleimoja toinen toistensa otsaan. Leimautumisen pelko estää yhä hakemasta apua ajoissa, jos ollenkaan. Mielenterveyspalveluita on vähän saatavilla ja moni kokee tulleensa vähätellyksi tai ohitetuksi, kun viimeisillä voimillaan on sitten rohkaistunut apua hakemaan. Nämä tarinat ovat surullisen yleisiä.

Miten päästä näistä tunnelmista eteenpäin, silloin kun ne osuvat omalle kohdalle, omaan elämään tai jollekin läheiselle? Avuttomuus, keinottomuus, voimattomuus ja epätoivo ovat onneksi usein ohimeneviä tunteita. Tunteet kuuluvat elämään, anna niille tilaa tulla ja mennä. Pidä niitä arvokkaina vieraina, jotka kertovat sinulle jotain tärkeää itsestäsi, elämästäsi ja niistä asioista, jotka ovat sinulle merkityksellisiä.

Vaikka moni mielenterveyteen liittyvä asia tarvitsee yhteiskuntatason muutoksia, on onneksi joitain asioita, joita ihminen voi itse tehdä pysyäkseen niin fyysisesti terveempänä kuin mieleltään taipuisampana jaksaakseen ympäröivää stressipommitusta. Hyvinvointitaidoista ei silti kannata tehdä uutta suoritusta muiden joukossa vaan lähteä liikkeelle yhdestä muutoksesta kerrallaan ja kun se sujuu tai osoittautuu toimimattomaksi, kokeilla sitten jotain muuta.

• Säännöllinen vuorokausirytmi on kaiken hyvän alku (tai loppu).
  • Riittävä määrä unta, keskiarvotarve yli 25-vuotiailla on 7-9 h yössä. Unta, ei siis sängyssä pötköttelyä, lukemista, telkkaria tai kännykän katselua.
  • Laadukas ja monipuolinen ravitsemus, omalle keholle sopivassa annostelurytmissä.
  • Liike ja päiväaikainen aktiivisuus auttavat luomaan unipainetta, jotta unentulokin helpottuu.
• Riittävä lepo eli päivän tai viikon tauottaminen muutenkin kuin nukkumalla.
• Tunne- ja vuorovaikutustaidot auttavat meitä hyväksymään sekä itsemme että toinen toisemme. Yksikään tunne ei ole turha, huono tai väärä. Kaikki tunteet ovat sallittuja, itsessä ja toisissa. Itsemyötätunto kuuluu tunnetaitoihin.
• Yhteys toisiin ihmisiin on elintärkeä, koska olemme laumaeläimiä. Tänä päivänä meitä vaivaa monesti yksinäisyys, vaikka olisimme ihmisten joukossa. Älypuhelin on tullut silmiin katsomisen, kuuntelemisen ja keskustelun väliin. Läsnäoloa tarvitsee opetella uudestaan. Kännykkään katsomisen sijaan kysy läheiseltäsi mitä hänelle kuuluu.
• Siivoa some. Seuraa niitä ihmisiä ja kanavia, jotka piristävät ja tuovat iloa elämääsi. Pidä taukoa tai lopeta kokonaan. Tutkimukset ovat osoittaneet somen tekevän hallaa mielenterveydelle. Sinä olet ainutlaatuinen, jokaisen tarina ja polku ovat erilaiset; älä siis vertaile itseäsi toisiin ihmisiin ja kiiltokuvamaisiin postauksiin.
• Mielekäs tekeminen, on se sitten työtä, opiskelua, harrastuksia tai vapaaehtoistyötä auttaa tuottamaan tunteen siitä, että teemme jotain merkityksellistä ja olemme siten myös itse merkityksellisiä.
• Rauhoittumisen ja palautumisen keinot. Opettele asioita, jotka rentouttavat sekä kehoasi että mieltäsi. Yhtä auttavat hengitysharjoitukset, toista lihashuolto, kolmatta kävely ja neljättä ristikoiden tekeminen, päiväkirja, musiikki tai taide. Tärkeintä on löytää itselle toimivat tavat pysähtymiseen.
• Kaikki liikunta, myös roskien vienti lasketaan, on hyväksi niin keholle kuin mielelle.
• Oppiminen ja uusista asioista innostuminen, uteliaisuus. Katso elämänsä alulla olevaa lasta ja näet miten kaikki maailmassa on kiehtovaa.
• Psykologinen turvallisuus on tärkeää niissä ryhmissä joissa on mukana eli luottamus siihen, että konfliktitilanteet, palautteenanto ja kunnioittava vuorovaikutus toteutuvat yksilöiden välillä. Uskallat tällöin ottaa sen riskin, että kerrot näkemyksesi, kokemuksesi ja mielipiteesi.

Yksi tärkeimmistä ja listan viimeinen hyvinvointitaito on avun pyytäminen riittävän ajoissa. Olipa kyse kehon, mielen, talouden tai ihmissuhteiden ongelmasta, ethän jää yksin? Ammatillisia auttajia on Suomessa saatavilla monesta eri paikasta. Apua tarjoavat niin sosiaali- ja terveyspalvelut sekä erilaiset järjestöt kuin myös evankelisluterilaisten seurakuntien diakoniatyö.

Suomen Mielenterveys ry:n kriisipuhelin on auki 24 tuntia vuorokaudessa numerossa 09 2525 0111.

Mikäli kyseessä on henkeä uhkaava hätätilanne, yleinen hätänumero on 112.

Meille suomalaisille tunteista, kotiasioista, raha-asioista ja omista ongelmista puhuminen voi olla vaikeaa, mutta se ehdottomasti kannattaa. Yksin ei tarvitse jäädä. Usein toinen ihminen toimii peilinä omien ajatusten välissä ja antaa niille tarvittavaa perspektiiviä eli oikeat mittasuhteet sekä tuo esiin uusia näkökulmia.

Näin diakoniatyöntekijänä yksi tärkeimmistä työvälineistä onkin toivon näkökulman ylläpitäminen. Suuren epävarmuuden, jatkuvan muutoksen ja jopa epätoivon keskeltä löytyy usein jokin pieni asia, joka pitää toivon liekkiä yllä. Se voi olla huojentava keskustelu, avun löytyminen yllättävästä paikasta, kiitoksen sanominen tai kuuleminen, yhdessä jaettu ateria, lämmin halaus, ystävällinen tervehdys tai jääkiteiden muodostama kukkanen ikkunassa, jota pysähtyä ihastelemaan. Usein se on myös tietoisuutta siitä, ettei itse tarvitse jaksaa kaikkea, vaan elämä on korkeimman käsissä kannateltavana.

Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.

Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
minä tiedän sen.

Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla,
mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.

Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut.

Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala,
kuinka valtava onkaan niiden määrä!

Jos yritän niitä laskea,
niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä.
Minä lopetan,
mutta tiedän: sinä olet kanssani.

Psalmi 139:13-18

Minusta ihmisten inhimillisyys ja keskeneräisyys on kaunista. Jokaisesta ihmisestä löytyy valoa ja varjoja. Jokainen ihminen on enemmän kuin sairaus tai terveys. Jokainen ihminen on arvokas heti syntymästään lähtien. Ihmisarvoa ei tarvitse ansaita, se on ja pysyy.

Jos juuri nyt elämässä on vaikeaa, sinnittele vielä. Parempia hetkiä on luvassa.
Kiitos, kun olet siellä.
Pysy turvassa, Sinä ihana keskeneräinen!

-diakoni Johanna