Hermannin Diakoniatalon Varustamolla on alkamassa Kohtaamistaiteen ryhmä 13.11., joka kestää 18.12. saakka. Ryhmä tapaa maanantaisin kello 17-19.00. Viimeisellä tapaamiskerralla järjestetään yhdessä taidenäyttely omalle ryhmälle!
Kohtaamistaide on sovellettu japanilaisesta Clinical Art taidemenetelmästä. Japanissa Clinical Art on suunniteltu alkuperin muistisairaiden hoitoon. Suomessa taas kohtaamistaidetta järjestetään kaikille ja näin ollen se sopii monenlaisiin ryhmiin, lapsesta vaariin. Pääsääntöisesti kohtaamistaide on ryhmämuotoista taidetoimintaa. Kohtaamistaiteen nimi itsessään viittaa kohtaamiseen, vuorovaikutukseen ja jakamiseen.
Miten Kohtaamistaide eroaa muusta kuvallisesta taidetyöskentelystä?
Kohtaamistaide sisältää virittäytymisen, taidetyöskentelyn ja arvostuksen. Virittäytyminen on tapa valmistautua työskentelyyn ja/tai se voi olla tutustumista toisiin ryhmäläisiin. Virittäytymisen jälkeen on taidetyöskentelyn vuoro. Taidetyöskentelyä pyritään ohjaamaan siten, että jokainen voi onnistua. Lopuksi jokainen työ asetetaan kauniisti esille ja niistä annetaan positiivista palautetta. Tätä kutsutaan arvostukseksi.
Lisäksi kohtaamistaiteessa pyritään hyödyntämään monia eri aisteja. Aistien stimulointi laajentaa havainnointikykyämme, jonka myötä pystymme olemaan paremmin yhteydessä itseemme! Taiteen tekemisen myötä jokainen voi oppia itsestään uutta, saamaan voimavaroja elämäänsä ja irrottautua arjesta.
”Tavoitteellisessa ryhmämuotoisessa kuvataidetyöskentelyssä teos muokkautuu valintojen kautta esteettisesti laadukkaaksi tuotokseksi.” – Suomen Kohtaamistaide ry
Kohtaamistaiteen ryhmiin voi osallistua, vaikkei olisi minkäänlaista taustaa kuvallisesta ilmaisusta. Ryhmää ohjaa Hermannin Varustamolla minä, Kokemusasiantuntija Ninski, ja opiskelutoverini Noora.
Kohtaamistaiteessa olennaista on tehdä näkyväksi, “jokainen osaa periaate,” taidetyöskentelystä saa nauttia, jaetaan kokemuksia ja oivalluksia sekä arvostetaan valmiita töitä. – Anu Leinonen
Minulla oli viime viikolla kohtaamistaiteen tunti ja kerron nyt esimerkin avulla millaista tämän kaltainen taidetyöskentely voi olla.
Virittäytyminen alkoi kuuntelemalla japanilaista rauhallista musiikkia ja ympärillämme näkyi kuvia japanilaisesta mäntymetsästä. Jokainen osallistuja sai käsiinsä oman männynoksan. Laitoin silmät kiinni ja tunnustelin oksaa. Miltä oksa tuntuu käsissä? Miltä se tuoksuu?
Työskentely. Siirryimme virittäytymisen jälkeen taideluokkaan. Edessäni oli tyhjä harjoituspaperi, lusikka, pilli ja purkki. Purkissa oli mustetta. Tavoitteena oli luoda oma männynoksa paperille, näitä materiaaleja käyttäen.
Mukavinta taidetyöskentelyssä on, kun saan ensin vähän kokeilla välineitä. Se tuo myös jonkinlaista turvaa, kun tiedän miten käyttämäni tuote, tässä tapauksessa muste, toimii. Työskentelyyn kuuluu aina kokeileminen ja ryhmän ohjaaja näyttää ensin omalle paperilleen kuinka voi edetä.
Ideana oli asettaa lusikalla pieni määrä mustetta paperille, jota lähdettiin puhaltamaan pillillä.
Tässä vaiheessa olin jo kokeiluni tehnyt ja uskaltautunut siirtymään varsinaisen työn äärelle. Puhaltamalla pilliä muste lähti liikkumaan paperilla. Huomasin, että kun pilliin puhaltaa nopeasti ja kovaa, syntyy hauskoja jälkiä, jotka muistuttivat mielestäni männyn neulasia!
Yhtäkkiä näinkin paperilla jonkinlaisen mörön. Katsokaa vaikka!
En tahtoisi törmätä tähän kaveriin metsässä ..
Työskentely ei loppunut tähän. Seuraavaksi valitsin 3 väriä pulloväreistä, joista yksi täytyi olla valkoinen. Valintani osui valkoisen lisäksi keltaiseen ja siniseen. Eteeni tuotiin kaarnan palanen. Tämä oli väline, jolla näitä maaleja levitettiin musteen päälle! Maalilla pystyi tekemään työhön tarkempia yksityiskohtia.
Valkoinen väri muistutti minua talvesta ja halusin tehdä tästä männynoksasta talvisen. Sekoitin myös kaikkia värejä, jotta sain vihreää eri sävyissä.
Tältä näytti valmis teos!
Viimeiseksi liimasin työni mustalle kartongille ja mielestäni tästä tuli aika hauska!
Olen hirmuisen kriittinen aina kaikelle mitä teen. Lähtökohtaisesti tuotan aina surkeaa, tai siis näin minun mieleni sanoo. Tykkään maalata ja piirtää, mutta työskentelyn lopussa koen usein surua, koska en muka osannut tätäkään. Täydellisyydenhakuinen persoonani ei koskaan ole tyytyväinen. Lopulta en voi sitä ikinä ollakaan, koska täydellisyyttä ei ole olemassa. Vuosia taaksepäin olin taideterapiassa, jossa terapeuttini kannusti minua irrottautumaan täydellisyydestä kokeilemalla työskennellä esimerkiksi silmät kiinni. Voiko mieleni silloin muka väittää, että epäonnistuin?
Koen kohtaamistaiteessa olevan paljon samaa kuin terapeuttini tavassa haastaa minua. Työskentelyvälineinä saattavat olla pilli, sormet, kaarna, vanhat henkilökortit, haarukka ja niin edespäin. Välineet ovat sellaisia, että minulla ei ole suurta valtaa siihen, miten esimerkiksi maali levittyy. Haarukalla on haastavaa saada samanlaista aikaan kuin siveltimellä, mutta sehän onkin tässä parasta. Työskentelyssä ei ole tarkoitus tehdä täydellinen mallinnus männynoksasta, vaan luon männynoksan niillä välineillä mitä minulla on. Tämän vuoksi pidän kohtaamistaiteesta todella paljon ja olen pikku hiljaa pystynyt irrottautumaan täydellisyydestä.
Päivä päätettiin arvostuskierrokseen. Tällä kertaa arvostus tehtiin kirjoittaen paperille. Taululle heijastettiin erilaisia positiivisia adjektiiveja, josta pystyi ottamaan inspiraatiota. Aina kun joku kirjoitti positiivisen palautteen paperille, hän käänsi paperin siten, että seuraava kirjoittaja ei näe mitä hän on kirjoittanut. Välillä tuntuu, että arvostuksessa vertaa itseään muihin. Voi kun tuo toinen osasi niin kauniisti kuvata tätä työtä ja minulle tuli mieleen ”vain” muutama sana. Kirjoitettu palaute, jota muut eivät näe, vie hieman painetta pois. En voi verrata omaa vastaustani muiden vastauksiin ja uskaltaudun helpommin sanoittamaan ajatuksiani toisten töistä.
Arvostus tuntui alussa todella jännittävältä. Olen nyt opiskellut Kohtaamistaidetta melkeimpä vuoden ajan. Kutkuttelevan jännittävää on kuulla arvostus omista töistäni. Oikeastiko näet tämän työni noin?
Minun silmilläni on kriittiset lasit, mutta lasit alkavat pikkuhiljaa tippua pois, mitä enemmän pystyn sisäistämään ja ottamaan mukaani saamani arvostuksen.
Hermannin ryhmään on mahdollista ilmoittautua 8.11. saakka sähköpostitse nina.jaaskelainen@evl.fi tai puhelimitse 050 576 8050. Tervetuloa mukaan!
Lisätietoa Kohtaamistaiteesta:
Pullakirkon plokikirja 
Kiitos. Hienoa
TykkääTykkää