Joskus elämä on melkoista Via Dolorosaa. Asiat mättää ja tuntuu menevän pieleen yksi toisensa jälkeen. Iskee epätoivo, kun asiat eivät ratkea ja selkiydy, menee hermo, ja viimeisetkin yöunet katoavat.

Sitten ärsyttää, kun kirkossa puhutaan ennen pääsiäistä hurskaasti paastonajasta ja luopumisesta, oleelliseen keskittymisestä. Mitä sitten, jos kokee ettei enää ole mihin keskittyä, kun on tunne, että on viety tuhkatkin pesästä? Vieläkö sittenkin pitää puristaa ja iloita vaikka hampaat irvessä?

Ylösnousemuksen riemu on merkillinen juttu. Vähän samaan tapaan kuin mitä Jeesus ja Jumala ja Pyhä Henkikin ovat. Ei ne kysele olemassaolollaan sitä, millainen mahtaa olla oma jaksaminen tai rahatilanne tai vaikka meneillään oleva avioero tai asunnon lähteminen alta. Ne vain on ja ne ovat totta, enemmän tai vähemmän ymmärrettävinä. Ne ovat jotain sellaista, mitä mikään elämäntilanne tai toinen ihminen eivät voi meiltä riistää.

Pääsiäisen ilo ja ylösnousemuksen riemu voi yllättää hiljaa ja salakavalasti. Se saattaa hiipiä jostain pajunkissojen välistä, pilkahtaa keskeltä elämän murheita tai iloja. Lahjaksi saatua iloa ja kiitollisuutta, joka lämmittää sydäntä.

Kristuksen ylösnousemus on jotain meitä ihmistä suurempaa, se tapahtui keskellä äidin ja isän surua häpeällisesti ristillä tapetusta pojastaan, keskellä ihan tavallista arkea kaikkine vastoinkäymisineen. Ja tämä kaikki tapahtui suorastaan koko maailmaa ravistelevasti ja koko maailmaa muuttaen.

Ehkäpä tänäkin vuonna jotain siitä riemusta sujahtaa meidän sydämiimme ja kiitos nousee, vaikka ilman sanojakin sydämistämme. Ehkäpä syttyy sydämeen jotain hiljaista iloa ylösnousseesta Kristuksesta, meidän vapahtajastamme, keskellä meidän arkeamme, aivan kuten tapahtui Jeesuksen isälle ja äidille ja opetuslapsille. Ylösnousemisen ihme ei ollut kiinni Joosefin ja Marian tekemisistä, vaan Jumalasta. Ja niin se on tänäkin pääisäisenä. Jumala on ja Jumala toimii, meistä huolimatta ja eritysesti koska hän rakastaa meitä. Iloitkaamme siis!

Kristus on ylösnoussut! Halleluja!

Satu-pappi