Joskus elämä on melkoista Via Dolorosaa. Asiat mättää ja tuntuu menevän pieleen yksi toisensa jälkeen. Iskee epätoivo, kun asiat eivät ratkea ja selkiydy, menee hermo, ja viimeisetkin yöunet katoavat.

Sitten ärsyttää, kun kirkossa puhutaan ennen pääsiäistä hurskaasti paastonajasta ja luopumisesta, oleelliseen keskittymisestä. Mitä sitten, jos kokee ettei enää ole mihin keskittyä, kun on tunne, että on viety tuhkatkin pesästä? Vieläkö sittenkin pitää puristaa ja iloita vaikka hampaat irvessä?

Jatka lukemista ”Via Dolorosa vai ylösnousemuksen riemu?” →