Seurakunnissa järjestetään monenlaisia sururyhmiä, joilla on oma tärkeä paikkansa, esimerkiksi lapsensa menettäneille vanhemmille tai leskeksi jääneille puolisoille. Sururyhmässä jaetaan omia kokemuksia tapahtuneesta, ryhmän ohjaajat tukevat ja kannattelevat yhteistä pohdintaa ja he ovat miettineet jonkinlaisen rakenteen ryhmän toiminnalle. Ryhmässä voi jokainen itse päättää, minkä verran haluaa jakaa omaa kokemustaan.

Päihdesensitiiviseen sururyhmään kokoontuu ihmisiä, joiden voi olla vaikea jakaa suruaan toisten ihmisten kanssa, sillä yleisessä asenneilmapiirissä päihdekuolema usein arvotetaan huonommaksi kuin ”tavallinen kuolema”. Päihdekuolemasurun kanssa kamppailevalle saatetaan sanoa, että mitä sinä sitä suret, sehän itse valitsi tiensä. Mutta ei asia ole niin yksioikoinen. Päihdekuolema on seurausta riippuvuussairaudesta ja läheisillä voi olla pitkä matka takana kipeine kokemuksineen – rakkaan puolison, ystävän tai oman lapsen kanssa. Matka toivon ja epätoivon, pettymysten ja uusien alkujen kanssa. Matka rakkauden kanssa, joka on saanut monia kipeitä kolhuja.

Tänä keväänä Hermannissa järjestettiin pitkästä aikaa päihdesensitiivinen sururyhmä, jota vedin yhdessä diakoni Virpi Heinosen kanssa. Ryhmä oli tarkoitettu päihteisiin läheisensä menettäneille ihmisille. Ryhmä oli taidepainotteinen. Yhteisen tekemisen kautta kuulostelimme ja katselimme omia tunteita ja kokemuksia. Vaikka ryhmä oli taidepainotteinen, mitään erityisiä taitoja ei tarvinnut osata, riitti että tuli paikalle. Ryhmässä naurettiin ja itkettiin paljon.

Ryhmän toisena vetäjänä minua kosketti syvästi se, miten ryhmäläiset ymmärsivät toinen toistaan. Vertaistuki oli äärettömän suuressa roolissa. Kokoonnuimme viisi kertaa peräkkäin ja kerran vielä muutaman viikon kuluttua. Viimeisellä kerralla katselimme yhteistä matkaa ja sitä mihin olimme päätyneet. Ryhmäläisten pinnan alla oli mennyt aivan huikeita prosesseja ja vaikka matkaa jatkuukin surun kanssa eteenpäin, niin ehkä sen kanssa on edes hiukan helpompi olla ja hengittää ja asettua turvallisesti olemaan. Suostua siihen, että elämässä on tapahtunut tällaista, vaikka itse en sitä olisi halunnutkaan.

Jos kuljet matkaa surun kanssa, älä jää yksin. Tule juttelemaan ja pohtimaan yhdessä. Päihteisiin kuolleen läheisen suruun liittyy paljon erilaisia tunteita, syyllisyyttä, vihaa, toivoa, toivottomuutta, häpeää, rakkautta, raastavaa ikävää, helpotustakin. On hyvä, jos tätä kaikkea voi jakaa jonkun toisen ihmisen kanssa.

Uusi päihdesensitiivinen sururyhmä on suunnitelmissa keväälle 2026, jos Luoja suo ja asiat järjestyvät sopivaan malliin.

Kaikella on määrähetkensä,

aikansa joka asialla taivaan alla.

Aika on syntyä

ja aika kuolla,

aika on istuttaa

ja aika repiä maasta,

aika surmata,

ja aika parantaa,

aika on purkaa

ja aika rakentaa,

aika itkeä,

ja aika nauraa,

aika on valittaa

ja aika tanssia,

aika heitellä kiviä,

ja aika ne kerätä,

sika on syleillä

ja aika olla erossa,

aika etsiä

ja aika kadottaa,

aika on säilyttää,

ja aika viskata menemään,

aika on repäistä rikki,

ja aika ommella yhteen,

aika olla vaiti

ja aika puhua,

aika rakastaa

ja aika vihata,

aika on sodalla

ja aikansa rauhalla.

Saarnaaja 3:1-8

Satu-pappi

puh. 050 401 8118

satu.helo@evl.fi