Aloittaessani vuoden alussa Hermannin valinnassa diakonisen kaupan pitäjänä housun puntit tutisivat. Kati ja Pete olivat luoneet  kaupan tyhjästä ja tehneet oikein hyvää työtä. Katin opinnäytetyön voi lukea osoitteesta https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024112329543 

Olimme alusta asti uuden edessä aloittaessamme kaupassa. Intoa ja uskoa oli kuitenkin runsaasti ja lisäksi alusta asti oli selvää, että lähdemme palveluasenteella ja kiitollisuudella toimimaan. Tämä koski asiakkaiden lisäksi myös vapaaehtoisia. Inhimillinen ja asiakasta arvostava kohtaaminen muodostui työmme peruspilariksi. Kuitenkin henkilökemiat toimivat niin hyvin, että työstä paistoi läpi rentous. Ensimmäisillä kauppa päivillä keskityimme puhtaasti kohtaamiseen ja kävijöiden huomioimiseen.  

Työparini Minnan ja vapareiden kanssa yhteinen sävel löytyi nopeasti. Työnjako oli selkeä ja homma toimi. Parasta oli vapaaehtoisten vastuun ottaminen. Joillakin oli kokemusasiantuntijuutta ja heidän kykyänsä asettua kävijöiden arkeen oli upeata seurata. Saimme luotua vahvan luottamuksellisen ilmapiirin yhdessä. Iso kiitos. Kirkossa puhutaan paljon vapaaehtoisien hankinnasta ja seurakuntalaisten osallisuudesta varsinkin strategioissa. Tässä onnistuttiin Hermannin valinnassa loistavasti. Kiinnostuneille voin antaa neuvon: luottakaa ja antakaa vastuuta, kohdelkaa kunnioittavasti ja puhaltakaa samanarvoisina yhteen hiileen. Meillä ei yksikään vapaaehtoisista lopettanut kolmen kuukauden aikana. 

Raivasimme ennen kaupan aloittamista tilaa lisää kahvittelulle, jonka lomassa oli mahdollisuus kevyeen jutusteluun muiden kävijöiden, vapaaehtoisten ja työntekijöiden kanssa.  Kaupasta muodostuikin kävijöiden ja vapaaehtoisten olohuone. Vertaistuen yhdistäminen ja arvostavaan ammatilliseen kohtaamiseen osoittautui voimaannuttavaksi kävijöiden ja vapaaehtoisten kannalta. Kahvittelun ja maailman parantamisen lomassa jäi meille myös aikaa yksilöiden palveluohjaukseen. Kolmen kuukauden aikana tapahtuu paljon ihmisten elämässä. Saimme olla yksi tukimuoto monien ihmisten elämäntilanteiden muutoksissa. Tutustuimme suurimpaan osaan kävijöitä hyvin ja pystyimme myös näkemään ja hyödyntämään heidän piilossa olleita voimavarojaan. Yhdessä tekemisen myötä kasvoi usko myös omiin kykyihin (työntekijöillä ja kävijöillä). Osallisuus kasvoi osallistumisen myötä, sillä kävijöistä osa kiinnittyi vapaaehtoistyöhön, kaksi työllistyi, kaksi aloitti tauon jälkeen opiskelun, lapsia syntyi, sukulaisia kuoli, velkoja maksettiin, muutettiin, sairastuttiin ja parannuttiin. Kolmen kuukauden asiakkuuden aikana elämään mahtui iloja ja onnistumisia, mutta myös paljon haasteita, pettymyksiä, vastoinkäymisiä, mutta kaikkea tätä koettiin yhdessä. 

Ruoka-apu oli luonnollisesti suuressa osassa kävijöiden elämässä. Säännöllinen apu poisti stressiä ja ahdistusta samalla kun antoi voimavaroja esim. lasten kanssa olemiseen. Asiakkaat kuvasivatkin ruoka-avun olleen merkittävää ja joidenkin mielestä elintärkeää. Muita hyötyjä oli esim. velkojen hoito, vuokrarästien hoito, Lapset saivat vaatteita kuten talvikengät jne…  Aineellisen avun lisäksi kävijät arvostivat kyselyn mukaan eniten yhteisöllisyyttä ja vertaistukea. Monet mainitsivat ahdistuksen vähenemisen ja psyykkisen tuen olleen merkittävää. Palautteet aikuissosiaalityön tekijöiltä, seurakuntien diakoneilta ja muulta verkostolta oli erittäin kiitettävää ja kannustavaa. Iso kiitos kuuluu Stadin safkalle, joka toimitti jakamamme hävikkiruuan Hermannin valintaan. Ruoka- apu oli työmme ja kävijöiden arjen peruskallio, jonka päälle saimme rakentaa muut tukipalvelut. 

 Kävijöiden keskeistä yhteishenkeä kuvaa myös se, että vaatteet kiersivät ja kävijät alkoivat tuomaan toisilleen lasten vaatteita. Rakensimme toisiaan tukevan ja eteenpäin vievän yhteisön. Iso kiitos kuuluu kävijöille, joista loppujen lopuksi riippuu kaikki. 

Hermannin valinta on nyt suljettu, toivottavasti ei kuitenkaan ikuisesti. Vaikuttavaa sosiaalityötä ja diakoniatyötä kannattaisi tukea, eikä lopettaa. Harvoissa projekteissa on saatavilla näin vahvaa näyttöä työn tuloksellisuudesta. Mikäli kyseessä olisi yritys se laajentaisi ja kehittäisi edelleen toimintaansa….ja menestyisi. Väkisinkin hiipii mieleen, haluaako kirkko vaan kaiken jatkuvan niin kuin ennenkin. Pitää köyhänsä luonansa aina. 

 Viimeinen sammuttaa valot. 

Jukka Lagerblom

Hermannin Valinnan työntekijä

Hermannin Diakoniatalon Varustamon ohjaaja