Olipa kerran… ja sen pituinen se! Näin alkavat ja päättyvät useimmat sadut.

Tässä ajassa meidän maassamme on menossa karmivan kammottava aika. Ei mitään satumaista meininkiä. Jostakin syystä kaikkein heikommassa asemassa olevia kansalaisia kuristetaan yhä ankeampaan asemaan.

Diakoniatyössä ovat kohtaamieni ihmisten kertomukset tulleet tutuksi, kuinka asumiskustannusten korotukset ja saman aikaan yhteiskunnan tukien vähennykset ja päivittäistavaroiden sekä elintarvikkeiden hinnan korotukset ovat niin kuristava yhteenlasku, että hirvittää.

Nämä elinoloja kiristävät toimet yhteiskuntamme päättäjien taholta eivät koske ainoastaan kaikkein heikompituloisia. Yhä useampi matalapalkka-aloilla työskentelevä on aivan samassa asemassa. Täällä maamme pääkaupungissa kaikkein pienimmällä palkalla ei pysty itselleen asuntoa kustantamaan, se on korkeasta vuokratasosta johtuvaa. Palkansaaja on myös pienen ansionsa takia asumistuen saaja. Tähän on sitten etuuksien myöntäjän (lue: KELA) taholta keksitty vallan merkiksi ja heikomman kyykyttämiseksi näppärääkin näppärämpi kehotus: ”etsi itsellesi pienempi ja edullisempi asunto!”. Ikään kuin oman kodin vaihtaminen olisi yhtä näppärää, kuin paidan vaihto.

Tehdään yhdessä toisille se, mitä tahtoisimme itsellemme tehtävän, kehottaa vanha viisaus. Se on viisaus, joka täytyy pitää mielessä nyt ja aina!

Tuo viisaus sai mielessäni kaikumaan Pave Maijasen vuonna 1981 säveltämän ja sanoittaman laulun sanat:

” Pidä huolta itsestäs
ja niistä jotka kärsii.
Anna almu sille,
joka elääkseen sen tarvii.
Muista siellä rakentaa
missä koti maahan sortuu.
Koeta niitä rohkaista
jotka päätöksissään horjuu.

Sillä jokainen
joka apua saa
sitä joskus tajuu myös antaa…”

Aivan mielettömän hyvin diakoniatyöhön sopivat riimit ja sanoma. Sitä paitsi, koska jokaisen ihmisen tehtävänä on toteuttaa ja tehdä diakoniaa, nuo sanat sopivat oppaaksi ihan jokaiselle.

Yhteisvastuullisesti on kerättävä rohkeutta, olla myös röyhkeä ja radikaalinen. Ollaan voimakkaasti syrjittyjen ja kurjaan asemaan pakotettujen lähimmäisten puolella, myös niillä hyvyyden keinoilla, joita ei aina pidetä kilttinä ja soveliaana. Ollaan yhdessä rohkeita ja puolustetaan kaikkein heikommassa asemassa olevia.

Me emme saa kadottaa sitä voimaa, joka pitää meidät heikomman puolella. On uskallettava toteuttaa tekoja ja huutaa lujempaa, vaikka niin toimien ylittäisimme kiltteyden ja sovinnaisuuden rajat.

 Meidän on löydettävä se voima ja kyky itsestämme. 

Pirjo Suomi

diakoni

tukiasuntokoordinaattori

puh. 09 2340 2570

pirjo.suomi@evl.fi