Henkilökohtaisesti Hermannissa™ -haastattelu tehtiin huhtikuussa 2021, ja tällä kertaa etänä, COVID-19 pandemiatilanteen vuoksi säädettyjä rajoituksia sekä annettuja suosituksia noudattaen, e-mail -haastatteluna, ja se julkaistaan tässä muodossa, kahdessa osassa. Haastattelumme Kimmo Kajoksen kanssa jatkuu.

• 

Kuten jo esittelyssä viime kerralla mainittiin, musiikki on sinulle merkittävä osa elämääsi. Oliko musiikki jo lapsuudessasi osa elämääsi? Soitettiinko ja laulettiinko kotona?

Isäni oli kuulunut nuoruudessaan koulunsa Jazz-kerhoon ja myös jonkin verran soittanut. Lapsuuden kodissani oli piano, josta isä pyydettäessä otti hauskan kuuloisia sointuja ja niiden päälle pieniä improvisoituja ”lirutuksia”, joiden oikeastaan vasta myöhemmin tajusin olleen jatsia. Äitini lauloi useita kymmeniä vuosia Akateemisessa laulussa. Varsinaisesti kuitenkaan ei isän eikä äidinkään luona yhdessä juurikaan musisoitu.

Olitko kiinnostunut musiikista jo varhain, vai syttyikö kiinnostus vasta myöhemmin? Harrastitko musiikkia jo lapsena, nuorena? Lauloitko esim. kuorossa, tai lauloitko tai soititko jossain bändissä, ja minkälaisissa kokoonpanoissa?

Kallion kansakoulussa vuoden 1974 tienoilla meillä oli ensimmäinen bändi, kokoonpanolla kitara, tamburiini ja saksofoni. Olin siis n. kymmenvuotias, ja olin tuo fonisti sellaisella leikkisaksofonilla, joka ihme kyllä saatiin jotenkin soimaan suurin piirtein samassa vireessä kuin kitara. Vedettiin yksi keikka luokan edessä, joka koostui kahdesta biisistä eli instrumentaalina mentiin Tom Dooley ja sitten Hurriganesin juuri niihin aikoihin julkaistua versiota mukaillen Do You Wanna Dance, jossa kitaristi toimi myös laulusolistina, itse lauloin ”taustoja”. Keikka meni ihan mukavasti vaikkei jatkoa tullutkaan. Lapsuuden talossani Kolmannella linjalla oli myös minua vanhemmilla pojilla bändi, jota ihailin. Kalliossa oli myös tuohon aikaan musiikkiliike, jonka ovella muistan kavereiden kanssa bonganneeni mm. silloin menestystä niittäneen Hullujussi yhtyeen jäseniä.

Oletko opiskellut musiikkia jossain vaiheessa, jossain koulussa tai alan oppilaitoksessa? Milloin ja missä? Ja oliko tämä omasta aloitteestasi, vai ehdotettiinko tätä sinulle?

Kun kerran kotonamme oli piano, niin minut laitettiin 8-9 vuoden iässä pianotunneille luokkatoverini isän, Kallion seurakunnan kanttorin Ahti Kuorikosken oppiin. Vuoden verran opetusta kesti, eikä se varsinaisesti minua kauheasti sytyttänyt, mutta ei se hukkaankaan mennyt. Liekö tästä ajasta alitajuisesti juontunut se, että päätän lähes jokaisen pullakirkkoni Ahti Kuorikosken, Pia Perkiön sanoihin, säveltämään virteen 429 sen positiivisen ja lähettävän sanomansa vuoksi. Myöhemmin sitten 12-13 vuoden iässä kitara kolahti. Ensin jo edellä mainitun Hurriganesin kitaristin Albert Järvisen ja hieman myöhemmin vielä enemmän Jukka Tolosen myötä. Näihin aikoihin äiti kartoitti eri kitaran opettajia, ja pääsinkin mahtavan kitaristin Peter Lerchen oppiin ensiksi yksityistunneille, ja sitten myöhemmin olin hänen oppilaanaan Oulunkylän Pop & Jazz opistossa. Peter Lerchen moni varmasti tunnistaa julkisuudesta Vesa-Matti Loirin monivuotisena yhteistyökumppanina.

Mitä eri instrumentteja soitat?

Kitara on selkeästi pääinstrumenttini, mutta pianolla kyllä myös pärjään sointupohjalla soitettaessa. Mandoliinin ja ukulelen soitto taipuu myös kitaran perustalla tyydyttävästi, ja molemmat löytyvät kotoa. Kun tyttäreni rupesi soittamaan lapsena huilua, kuului Suzuki -metodin periaatteisiin, että vanhemmat saavat muutaman viikon perehdytyksen soittimeen, joten silläkin melodioita saa soitettua. Olen kaikkiaan soittimista kiinnostunut, ja tekee mieli aina saada kaikesta jotakin ääniä ulos, esimerkiksi kotona olevasta vaimoni harmonikasta saan kyllä jonkinlaisen valssin irtoamaan.

Oliko ura ihan vain musiikin parissa jossain vaiheessa haaveenasi tai unelma-ammattinasi?

Oli kyllä, mutta en ollut kuitenkaan riittävän kunnianhimoinen mm. opiskeluissa, enkä suorittanut kaikkia kursseja Ogelin Pop & Jazz opistolla, enkä ole kovin hyvä nuoteista lukija. Minulla on kuitenkin ollut onni ja ilo harrastelijamuusikkona soittaa itseäni huomattavasti parempien ammattimuusikoiden kanssa muun muassa Millhill Big Bandissä. Tätä kautta olen saanut ”maistaa” ammattimuusikkoutta, ja päässyt mielenkiintoisille keikoille monenlaisten nimekkäidenkin artistien kanssa.

Entä nyt, oman perheesi kanssa, esiinnyttekö yhdessä, kirjoitatteko musiikkia yhdessä, tai soitatteko ja/ tai laulatteko yhdessä? Jatkuuko musiikki sukupolvelta toiselle, ja miten?

Perheessämme musiikilla on ollut suuri merkitys, ja musisoimme paljon. Vaimoni Kiken ja hänen siskonsa kanssa olemme myös takavuosina keikkailleet erilaisissa juhlissa melko paljon, ja olemme samaisella kombolla tehneet yhden omakustanne CD:n. Kiken suvussa on myös paljon musiikin harrastusta, ja sen myötä mökillämme Salossa pitämillämme kesäjuhlilla on aina paljon elävää musiikkia erilaisilla kokoonpanoilla. Tyttäreni Anni on ammatiltaan muusikko/ näyttelijä. Seuraavan kerran hänet voi nähdä Lahden kaupunginteatterin Waitress -musikaalissa syksyllä 2021.

Verrattuna menneisiin aikoihin, kirkossa esitettävän musiikin repertuaari on laajentunut, ja nykyään monia hyvinkin erilaisia musiikkitilaisuuksia järjestetään kirkossa, kuten esim. Hermannin Diakoniatalon Varustamon Pullakirkon Klubi, eli PK-Klubi, joka nyt on tietenkin ollut tauolla COVID-19 pandemian vuoksi, kuten kaikki muutkin tilaisuudet. Voitko kertoa enemmän ideasta PK-Klubin aloittamiseen, ja laajemmin, miltä tämä musiikin monimuotoisuuden lisääntyminen näyttää sinun, jumalanpalveluksia toimittavan diakoniatyöntekijän, sekä monissa eri kirkonkin tilaisuuksissa esiintyvän muusikon ja laulajan, näkökulmastasi?

Tämä kysymys kirvoittaisi helposti vähän pidempäänkin pohdintaan ns. hengellisen ja maallisen musiikin suhteesta. On nimittäin mielestäni niin, että molemmissa lajeissa on hyvää ja huonoa musiikkia. Huonoa hengellistä musiikkia on sellainen, jossa toistetaan hengellisiä fraaseja ja kliseitä, mutta jotka eivät sisällä oikein minkäänlaista tarinaa tai sanomaa. Toisaalta on olemassa paljon maalliseksi kategorisoitavaa musiikkia, jossa on vahvaa henkistä ja hengellistäkin sisältöä. PK-klubin ideana parhaimmillaan olisi tuoda tällaista monella tavalla koskettavaa musiikkia, runoutta tai mitä tahansa muutakin esittävää taidetta esille raja-aidat rikkoen. Sama ajatus pätee muuhunkin seurakunnan toimintaan.

• 

Entä muistuuko mieleesi jokin erityinen tilaisuus tai konsertti, jossa olet esiintynyt, soolona tai muutoin? Milloin ja missä tämä tapahtui, ja miksi se tilaisuus oli erityinen?

Niitä löytyisi varmasti paljon, mutta ehkä nyt hiljattain kuullun suru-uutisen laulaja Fredin poismenon myötä mieleen palaa kolme keikkaa Millhill Big Bandin ja Kivikasvojen kanssa vuonna 2013 Laurentius salissa Lohjalla, Savoy teatterissa Helsingissä ja Porvoon taidetehtaalla. Ne olivat hienoja kokemuksia ja juurikin niitä harrastelijamuusikon helmiä.

• 

Sävellät ja kirjoitat siis omaa originaalia musiikkia. Mistä saat inspiraation kirjoittamaasi musiikkiin? Oletko aikeissa levyttää lisää omia kappaleitasi, ja julkaista niitä esim. YouTubessa tai Soundcloud -kanavallasi?

Tämä puoli on kyllä ollut melko vaatimatonta, koska koko elämäni aikana tehtyjen omien biisien määrä on jossain 10-15 tietämillä. Biisit lähtevät harvakseltaan syntymään useimmiten jonkun arkisen asian innoittamana. Biisien teko ja nauhoittaminen on rentouttavaa puuhaa, mutta koska kotona ei ole juurikaan ylimääräistä tilaa, ja ”studio” täytyy pystyttää eteiseen ja kitaravahvistin laulaa vessanpöntön päällä, niin tätä tapahtuu tosiaan melko harvoin. Tykkään myös huvikseni kääntää biisejä. Olen tehnyt mm. Billy Joelin New York State of Mind -kappaleesta suomennoksen Salo mun kesäkaupunki, ja Piano Man -kappaleesta Baarisoittajan.

Onko sinun omaa originaalia musiikkiasi esitetty jossain konserteissa tai tilaisuuksissa? Milloin ja missä? Entä kun COVID-19 pandemian lopulta hellittäessä konsertit toivottavasti taas pian sallitaan, onko sinulla suunnitelmia esiintymisistä, tai omasta konsertista jollakin kokoonpanolla?

Olen soittanut useita vuosia Deep Sea Divers -nimisessä kokoonpanossa, joka alun perin koottiin Juice Leskisen hengellistä sisältöä käsitteleviä biisejä esittävään konserttiin Turkuun, kirkon diakoniapäiville. Tämä poikikin vielä reilut kymmenen melko suurta kiinnostusta herättävää keikkaa, joista viimeinen oli Hermannin Diakoniatalon Varustamolla keväällä 2020. Juicen materiaalin lisäksi ollaan tällä kokoonpanolla treenailtu verkkaisasti myös bändin jäsenten omia biisejä. Pitkä on ollut nyt treenitauko, mutta katsotaan mitä syntyy, kun päästään taas soittamaan.

• 

Sinulla on omat YouTube ja Soundcloud -kanavasi, joilla jaat myös kirjoittamaasi musiikkia, joiden lisäksi olet Facebookissa, Instagramissa… Kuinka tärkeänä näet sosiaalisen median paitsi työssäsi, niin myös musiikin piirissä? Ja millä tavoin?

Soundcloud ja sosiaalinen media ovat kyllä avanneet paljon juuri harrastelijamuusikolle mahdollisuuksia jakaa omaa tuotantoaan matalalla kynnyksellä. Työn näkökulmasta sosiaalinen media on nyt poikkeusaikana mahdollistanut sen, että esim. Pullakirkon hartauksia on voitu viikoittain jakaa. Jatkossa sosiaalinen media tullee haastamaan diakoniaa entistä enemmän kohtaamaan ihmisiä moninaisesti myös erilaisten verkkopalvelujen välityksellä. Musiikin saralta vielä se, että ajateltaessa ammattimuusikoita, on myös kysymys kaksiteräisestä miekasta, kun musiikkia löytyy erilaisista palveluista myös ilmaiseksi ja lähes rajattomasti. Siksi itse omaatuntoani helpottaakseni käytän Spotifyn maksullista Premiun -versiota, että musiikin tekijät saisivat edes jonkinlaisen korvauksen kuuntelemastani musiikista.

Jos tilaisuus tarjoutuisi, onko joku artisti tai yhtye, jonka kanssa haluaisit esiintyä, tai vaikka levyttää jonkin kappaleen?

Melko paha kysymys, ja heti mieleen nousi melko montakin bändiä ja artistia. Ehkä kuitenkin eniten nautin siitä, kun oma tytär pyytää edelleen säestämään usein melko mielenkiintoisia kappaleita. Viimeksi pari viikkoa sitten tällainen oli Sara Bareillesin Undertow.

Lopuksi: Pidätkö vapaa-ajallasi hiljaisuudesta, vai kuunteletko musiikkia, esim. autossa, ja jos, niin mikä on lempimusiikkiasi mihinkin tilanteeseen? Onko sinulla suosikki säveltäjää tai artistia?

Kuuntelen autossa radio Nostalgiaa, koska siellä soitettavat kappaleet harvoin pettävät. Spotifystä kuuntelen viikoittain minulle luodun 30 kappaleen soittolistan, josta sitten lisäilen omiin soittolistoihini biisejä. Pääsääntöisesti siirrän biisejä ”Leppoisaa meininkiä” -nimiseen soittolistaani, jossa tällä hetkellä on musiikkia reilut 12 tuntia. Tätä sitten kuuntelen satunnaistoistolla. Artisteja on lukuisia: Steely Dan, Richard Bona, John Scofield, Helen Sjöholm, Hoedown, Anders Widmark, Eva Cassidy, Van Morrison, Eagles, Gregory Porter, Neil Young, Queen, Diana Krall…

Entä harrastatko jotakin erityistä – musiikin lisäksi – ikään kuin työsi vastapainoksi?

Jos mökkeily on harrastus niin sitä. Vietämme kaiken vapaa-aikamme yleensä viimeistään toukokuun alusta aina lokakuun alkuun mökillämme. Oleiluun siellä liittyy erilaista nikkarointia ja paikan kunnossapitotyötä, ruoanlaittoa sekä saunomista. Tähän kaikkeen nivoutuu myös musiikki aiemmin mainittujen kesäjuhlien myötä, mutta myös siksi, että kuuntelemme paljon musiikkia mökillä sekä laulamme karaokea. Televisiota ei tule katsottua mökillä lainkaan.

Onko sinulla jokin tavoite tai haave, ammatillinen tai henkilökohtainen, jonka voit jakaa lukijoille, vaikkapa tekemäsi arvokkaan diakoniatyön, tai sitten musiikin puitteissa?

Minulla ei ole mitään kunnianhimoisia ammatillisia eikä musiikillisia tavoitteita. Joskus ehkä mietin, että olisi hyvä, jos olisi, mutta haluan tehdä arkityöni mahdollisimman hyvin, en halua tietoisesti tavoitella mitään suurta ja näkyvää.

Suuret kiitokset, että saimme haastatella sinua!

Diakoniatyöntekijä Kimmo Kajosta haastatteli Hermannin Diakoniatalon Varustamon vapaaehtoistoimija Jari-Olavi Nieminen.

Henkilökohtaisesti Hermannissa™ -haastattelut ilmestyvät aika ajoin Pullakirkon Plokikirjassa.