Veigon tarina

Veigon tarina on toivoa tuova ja rohkaiseva kertomus siitä, miten asiat voivat muuttua elämässä hyvään suuntaan, asunnottomuudesta omaan kotiin ja työllistymiseen. Veigo asui Helsingin seurakuntayhtymän tukiasunnoissa Hämeentiellä reilut kaksi vuotta ja on aivan hiljattain muuttanut eteenpäin pysyvään vuokra-asuntoon. Veigon kirjoittama tarina on alunperin julkaistu yhteistyökumppanimme Sininauhasäätiön nettisivuilla Tarinat-osiossa. Veigon iloista olemusta ja hauskoja juttuja tulee ikävä, mutta onneksi tapaamme varmasti myös jatkossa!

”Olen Veigo, 42-vuotias virolainen ja työskentelen Sininauhasäätiöllä kiinteistöhuollon työntekijänä.

Muutin Suomeen vuonna 2007 perinteisesti rakennusalan töiden perässä. Olen aina tehnyt paljon töitä ja tykännyt fyysisestä työstä. Suomeen tullessa tein eri rakennusalan töitä, mutta työnantajat olivat aina virolaisia. Työnantajat järjestivät asunnot ja asuin useissa eri paikoissa Suomessa. Asunto vaihtui työpisteen mukaan.

Suomalaiseen yhteiskuntaan kiinnittyminen oli kovin laihaa. Työyhteisöt koostuivat pääsääntöisesti muualta Suomeen muuttaneista siirtotyöntekijöistä. Sama porukan kanssa tehtiin pitkää työpäivää. Vähäinen vapaa-aika meni yleensä kotona ollessa tai Virossa käydessä.

Vuonna 2017 työt kuitenkin vähenivät, eikä työsuhdeasuntoon voinut jäädä. Olin asunut Suomessa jo vuosia, eikä minulla enää ollut mitään kotia tai yhteisöä Virossa. Koska en myöskään ollut tutustunut Suomeen työyhteisön ulkopuolella, olin tyhjän päällä. Yhtäkkiä olin muuttunut ahkerasta duunarista kodittomaksi ihmiseksi.

Kodittomana ollessa kuvittelin millaista elämä voisi parhaimmillaan Suomessa olla ja kävelin ympäri Helsinkiä toivoen saavuttavani juuri sen hetken, mitä elämäni tällä hetkellä on.”

Sain vähäiset huonekaluni varastoitua ja tärkeimmän omaisuuden sekä vaihtovaatteet laitoin reppuun. Pääsin kirkon hätämajoitukseen yöksi, jossa vietinkin puoli vuotta joka yö.  Päivisin kiertelin pitkin Helsinkiä ja mietin, että mistä löytäisin asunnon tai työpaikan. Tämä oli kuitenkin haastavaa, koska mitään suurempia kontakteja en ollut Suomessa itselleni luonut. Eräänä päivänä minulle kerrottiin Sininauhasäätiön päiväkeskuksesta ja toinen koditon ihminen ohjasi minut asunnottomien päiväkeskus Illusiaan. Tästä alkoi ihan uusi elämäni Suomessa.

Aluksi olin Sininauhasäätiön asiakkaana ja vietin päivät päiväkeskuksessa. Tein päivittäin asuntohakemuksia ja kävin asuntohaastatteluissa. Koitin saada ensin itselleni kodin, jonka jälkeen olisi helpompi etsiä työpaikkaa. Pelkkä oleminen oli minulle vierasta, joten pian päiväkeskuksessa aloin toimia myös vapaaehtoisena. Tein vapaaehtoistyötä ja toimin työntekijöiden apuna. Sininauhasäätiön työntekijät antoivat minulle aina enemmän vastuuta ja tekemistä. Lopulta huomattiin, että oikeasti haluan tehdä jotain ja pääsin Sininauhasäätiölle työkokeiluun.

Työkokeilu kesti puoli vuotta ja sinä aikana sain myös kirkon kautta ensimmäisen oman vuokra-asunnon Suomessa. Työkokeilun loppuessa Sininauhasäätiön työvalmennustiimin silloinen esimies tarjosi minulle paikkaa työvalmennustiimissä ja pääsin Sininauhasäätiölle palkkatukityöhön. Työskentelin vuoden ajan palkkatuetusti Sininauhan asumispalveluyksiköissä työvalmennustiimissä kiinteistötyöntekijänä.

Palkkatukityön loppuvaiheessa kävin esimieheni kanssa keskusteluja jatkosta. Minulla oli pitkä työhistoria, mutta ei mitään ammatillista koulutusta. Ymmärsin että mikäli haluan työllistyä Suomessa ja jatkaa työtä Sininauhalla, tulisi minun hankkia ammatillinen koulutus. Esimieheni kertoi erilaisista mahdollisuuksista ja Sininauha tarjosi minulle mahdollisuutta oppisopimuskoulutukseen. Esimiehen avustuksella selvitimme mikä olisi minun työkuvaani sopiva koulutus.

Aloitin syyskuussa 2020 oppisopimuskoulutuksen ja opiskelen kiinteistöhoitajan ammattitutkintoa. Työni Sininauhan asumispalveluyksikön kiinteistöhuoltajana jatkuu ja vihdoin työsuhteeni on toistaiseksi voimassa oleva.

Näiden vuosien aikana olen Sininauhasäätiön kautta tutustunut suomalaiseen yhteiskuntaan, parantanut suomen kielen taitoani ja luonut sosiaalisia kontakteja. Voin jopa sanoa saaneeni Sininauhan kautta elämääni ystäviä. Kodittomana ollessa kuvittelin millaista elämä voisi parhaimmillaan Suomessa olla ja kävelin ympäri Helsinkiä toivoen saavuttavani juuri sen hetken, mitä elämäni tällä hetkellä on.”

Veigo Veski

Kuva: Sofia Eskola

Yksi kommentti artikkeliin ”Veigon tarina

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s