Pääsiäistervehdys Vantaalta

Kevät herää vähitellen eloon. Valo lisääntyy. On pääsiäisen aika ja kirkkovuoden suuri juhla. Joitakin sanapareja nousee mieleen pääsiäistä ajatellessa. Pimeys ja valo, suru, hämmennys ja ilo, kuolema ja ylösnousemus, loppu ja uusi alku.

Pitkäperjantaina olemme kuoleman ja surun äärellä. Jeesuksen ristinkuolema herätti hänen seuraajissaan ja läheisissään hämmennystä ja suurta surua. Tuli pimeys.

Teen työtä päihdekuntoutujien keskuudessa. Muutaman viime vuoden ajan olen saanut keskittää työtäni surutyöhön. Monet päihdekuntoutujat ovat elämässään kohdanneet kuoleman läheltä, mutta usein on käynyt niin, että surutyö on jäänyt. Suru on pakettina sisällä, niin kuin eräs kuvasi tilannettaan. Mikäli pakettia hieman raottaa, voi sisältä tulla esille lukuisia suruja. Kuolema on käynyt lähellä useasti, vieden viereltä milloin perheenjäsenen, elämänkumppanin tai kaverin. Se sisällä oleva paketti on voinut pysyä kasassa päihteitä käyttäen ja sillä itseään hoitaen, lohduttaen. Päihdesuruun liittyy paljon häpeää ja syyllisyyttä. Tekemättä jättämiset ja sanomatta jääneet asiat vaivaavat.

Olen ollut mukana sururyhmissä, missä päihdekuntoutujien kanssa on käyty läpi vertaisten joukossa, luotettavassa ympäristössä sitä surun pakettia, mikä kullakin on kannettavanaan. Vertaisten tuki on tässä valtavan tärkeässä asemassa. Toinen ymmärtää toisen tuskan ja kivun, kun itse on saman kokenut. Surun käsittely tekee kipeää, mutta toinen toistaan tukien ja kantaen mennään vähitellen eteenpäin. Voimme jättää läheisemme hyvän Jumalan käsiin. Surun keskellä on toivoa ja valoa.

Pitkäperjantain ahdistuksesta kuljemme vähitellen kohti pääsiäisen auringonnousua, kohti ylösnousemusta ja armoa.

Jeesuksen ylösnousemus kuolleista on uskomme ydin. Enkelit ilmoittivat haudalle menneille naisille, että näin täytyi käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista. Silloin naiset muistivat mitä Jeesus oli puhunut. (Luukas 24:7-8) Jeesus on avannut uuden tien kuolemasta elämään ja kadotuksesta pelastukseen. Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti. Armo tuli näin todelliseksi. Sinulle, minulle ja meille kaikille.

Pääsiäisikoni

Mitä tapahtuu itselle, kun voi ja saa käsitellä kuoleman tuottamaa surua? Eräs äiti menetti ainoan poikansa. Äiti järjesti pojalleen hautajaiset. Pappi neuvoi surevaa äitiä osallistumaan sururyhmään. Ja niin hän tekikin. Missään vaiheessa ryhmässä äiti ei tohtinut puhua poikansa päihderiippuvuudesta tai omasta raitistumisestaan. Surun taakka varmasti helpottui, mutta jokin jäi mieltä painamaan. Osallistuttuaan sururyhmään toisten toipumassa olevien kanssa äiti koki, että sai tulla näkyväksi. Se oli merkittävä kokemus hänelle. Ajan kanssa hän pystyi antamaan itselleen luvan olla taas onnellinen ja jatkaa elämänmatkaansa. Hän koki ihan konkreettisesti, että pääsiäisen armon aurinko alkoi taas paistaa.

Pääsiäisen iloa ja valoa!

 

Eeva Nurminen

päihde- ja kriminaalityön diakoni

Vantaan seurakunnat / erityisdiakonia

 

 

 

 

Yksi kommentti artikkeliin ”Pääsiäistervehdys Vantaalta

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s