Muukalainen ovella

131_rukous

Tiedä häntä, mistä lie tuli ?
Muukalainen,
karvahattu syvälle päähän painettu, ettei silmiä näe.
Leveät hartiat kumarassa.
Koputti oveen kahdesti.


Seisoi avaamani oven takana.
Puhumatonna, seisoi vain .
Kylmä viima ja sade .
Väistyin päästääkseni vieraan,
tuon tuntemattoman kulkijan , kiertolaisen sisään.
Tumma hahmo, siluetti,
valoa vasten.
Astui hitaasti tupaan.
Ei puhunut.
Otin märät päällysvaatteet vastaan.
Takin ja rukkaset.
Ei puhunut.
Istuuduin viereen .
Hänellä karvalakki syvällä päässään.
Silmiä ei näkynyt.
Tarjosin ruokaa ja juomaa.
Istui vain hiljaa.
Ei puhunut.
Rauha välillämme.
Sanaton Rakkaus.
Hiljaisuus.
Lämpö huoneessa.
Hän on kotona,
minä olen kotona.
Hitaasti hän ottaa karvalakin päästään,
laskee sen pöydälle,
välillemme.
Katsoo silmiin.
Ei puhu.
Tunnen Hänet.
Hän on ANTEEKSIANTO.
Kiitos Rakkaus.
Kiitos Jumala. ❤️

Marketta Nelimarkka

 

Yksi kommentti artikkeliin ”Muukalainen ovella

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s