Oma blogivuoroni pääsi yllättämään minut niin viimetingassa, etten ollut kerennyt miettiä koko asiaa. Keksinkin sitten jakaa jo olemassa olevan tekstin, kun en halunnut mitään kiireessä kirjoittaa. Tässä siis saarnatekstini Marian ilmestyspäivältä reilun kuukauden takaa. Pullakirkon kävijöille siis jo tuttu teksti. Tosin joku silloin valitteli, ettei oikein kuullut, joten nyt voi lukea tästä.

Hain googlesta kuvaa neitsyt Mariasta. Hakunäkymä oli täynnä kullattuja kuvia, jotka eivät puhuttele minua ollenkaan. Kaikille ovat tuttuja ikoneista ja muusta maalaustaiteesta kuvat kruunupäisestä hienosti puetusta Mariasta. Totuus on toisenlainen. Rukoilin, että mitä Jumala haluaa puhua meille Marian tarinan kautta.

Maria oli köyhä, oppimaton ja luultavasti noin 14-vuotias tyttö. Viesti ihmeellisestä tehtävästä synnyttää Jumalan poika, koko maailman pelastaja, oli varmaankin hämmentävä, eikä sitä kukaan pystyisi oman ymmärryksensä valossa edes uskomaan. Mutta kun Jumala kutsuu ihmisen palvelijakseen, Hän myös varustaa tämän ihmisen siihen. Kutsun myötä Maria sai siis myös uskon ja luottamuksen lahjan, joita tulisi tiellään tarvitsemaan. Maria vastasi kutsuun nöyrästi, ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Ja hän antoi oman elämänsä Jumalan käsiin.

Millaiseksi tämän Herran palvelijattaren elämä sitten muodostui. Melkein heti kutsuun vastattuaan hänen kihlattunsa meinasi hylätä hänet. Sitten hän joutui viimeisillään raskaana ollessaan lähtemään pitkälle ja vaivalloiselle matkalle ja synnytyksen käynnistyttyä hän ei saanut edes majapaikkaa, vaan joutui synnyttämään vieraassa paikassa ja varmasti hankalissa olosuhteissa. Heti kun hänen lapsensa oli syntynyt, alettiin lasta vainota ja hänet haluttiin tappaa. Perhe joutui pakenemaan vieraaseen maahan.

Jumalan palveleminen ei tarkoittanut helppoa elämää ja onnen potkuja. Raamattu ei kerro yhdestäkään Jumalan palvelijasta, jolla olisi ollut mukava ja helppo elämä. Ehkä Maria on jossain elämänsä vaiheissa epäillyt, että olikohan se sittenkään totta, mitä enkeli hänelle kertoi. Ehkä hän on jopa ajatellut, että oli itse jotenkin epäonnistunut tehtävässään.

Mikään ei varmaankaan ole inhimillisesti niin raskasta ihmiselle, kuin joutua seuraamaan oman lapsensa kärsimystä. Maria joutui näkemään kuinka hänen poikaansa pilkattiin, vainottiin ja lopulta seuraamaan Golgatan ristin juurella rakkaan poikansa väkivaltaista kuolemaa. Moni kysyisi, voiko tämä olla Jumalan tahto.

Olen törmännyt monenlaiseen julistukseen. Ihmismieli haluaa helppoa elämää. On ihan inhimillistä valikoida Raamatusta helppoja kohtia ja tulkita niitä inhimillisesti.

Jeesus kuitenkin sanoo, että maailmassa meillä on ahdistus. Hän lupaa antaa seuraajilleen rauhan, mutta ei niin kuin maailma antaa. Perimätiedon mukaan Johannesta lukuun ottamatta kaikki muut Jeesuksen opetuslapset kokivat väkivaltaisen kuoleman. Jeesus kehottaa meitä iloitsemaan ja riemuitsemaan Jumalan valtakunnasta kun maailma on sekasorron vallassa.

Kerron tähän Jumalan palvelija –aiheeseen liittyvän tositarinan nykyajasta. Kuulin lähetystyössä olleen Arto Sädeahon kertovan tämän tarinan Marttyyrien ääni -järjestön TV-ohjelmassa. Se kosketti minua ja jäi voimakkaasti mieleeni.

Indonesian viidakossa on Raamattukoulu, jossa koulutetaan nuoria evankelistoiksi pioneerityöhön, eli sellaisten heimojen pariin, jotka eivät ole vielä evankeliumia kuulleet. Raamattukoulun kasvatti, noin 20-vuotias Stanley asettui sitten yhteen kylään julistamaan evankeliumia. Kylässä 37 ihmistä oli tullut uskoon ja antanut elämänsä Jeesukselle. Kyläpäällikkö hermostui tästä ja kun uskoon tulleet kyläläiset olivat polttamassa taikakalujaan, kyläpäällikkö kutsui paikalle poliisin. Taikakaluissa olleiden arabiankielisten tekstien polttamista pidettiin rikoksena ja Stanley pidätettiin. Häntä pahoinpideltiin ja lähdettiin viemään poliisiasemalle veneellä. Matkalla häntä roikotettiin hiuksista vedessä ja painettiin välillä veden alle. Raamattukouluun tuli tieto Stanleyn pidätyksestä ja koulun johtava pastori lähti tapaamaan Stanleyä. Kun hän pääsi Stanleyn selliin, hän näki tämän makaavan erittäin pahoin loukkaantuneena lattialla ja ymmärsi, että Stanley oli kuolemaisillaan. Hän meni Stanleyn luo ja sanoi ”Stanley sinä teit oikein, nyt sinun tehtäväsi on täytetty” sen jälkeen kyyneleet olivat vierineet Stanleyn silmistä ja hän siirtyi taivaan kotiin. Pastori palasi Raamattukouluun ja kertoi mitä oli tapahtunut. Sitten hän kysyi, kuka olisi valmis menemään kylään ja ottamaan Stanleyn paikan. Jonkun ajan päästä oppilaista yksi oli noussut, sitten toinen ja lopulta kaikki 216 oppilasta. He olivat valmiita seuraamaan Jeesusta ja maksamaan siitä vaikka hengellään.

Me saamme Suomessa harjoittaa uskoamme rauhassa, mutta ympäri maailmaa tälläkin hetkellä uskon sisaremme ja veljemme kärsivät uskonsa tähden. Sellainen evankeliumi, joka pätee vain hyvissä oloissa, ei ole oikea.

Me siis saamme iloita ja riemuita, mutta meidän tulee olla valmiita myös kärsimykseen. Jeesus kutsui meitä ristintielle. Jos siis joku väittää, että sinun uskossasi on jotain vikaa kun kärsit, niin älä usko sitä henkilöä. Tai jos joku väittää, että vaikeutesi ovat merkki siitä, että olet Jumalan siunauksen ulkopuolella, älä usko sitäkään henkilöä. Jos joku julistaa helppoa tietä Jeesuksen seuraamisena, hän julistaa silloin jotain toista Jeesusta, kuin meidän Herraamme, ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Jeesusta Kristusta. Me saamme Marian tavoin kätkeä Jumalan lupaukset sydämeemme ja niihin luottaen kulkea uskossa eteenpäin, näyttipä miltä näytti. Saamme nauttia Jumalan yliluonnollisesta huolenpidosta ja rakkaudesta, jota maailma ei voi käsittää. Se voi vaan ihmetellä sitä iloa ja rauhaa, jota saamme kantaa sydämissämme, olosuhteista huolimatta. Jumala kantaa, lohduttaa, parantaa ja eheyttää meitä läsnäolollaan kaikissa olosuhteissa ja kaikkina elämämme päivinä. Itkemme itkevien kanssa ja iloitsemme iloitsevien kanssa. Kärsimme maailman pahuudesta, mutta vielä enemmän riemuitsemme siitä, että meidät on lunastettu, Lunastajamme elää ja Hänen Valtakuntansa lähestyy. Saamme nauttia Pyhän hengen yhteydestä keskenämme jo täällä epätäydellisessä maailmassa ja kerran ikuisessa, täydellisessä Jumalan valtakunnassa, missä ei ole enää kärsimystä.

Jaana Kekkonen

diakoni

erityisdiakonia

Kirje heprealaisille 13:1-3

Pysyköön veljesrakkautenne elävänä. Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä. Muistakaa vankeja, niin kuin olisitte itse kahleissa heidän kanssaan, muistakaa kidutettuja, tunteehan teidänkin ruumiinne kivun.